Runotorstain 150.haaste - "Jotta en unohtaisi" - 2.runo

26.11.2009 - 13:45

Keskittyneenä

laitat keittimeen vettä.

Uurteiset kädet

painan mieleeni, ettet

koskaan kokonaan poissa

Kategoria: Runotorstai 5 kommenttia Kommentoi

pasanen kirjoitti 27.11.2009 - 11:48

Pienen yksityiskohdan kautta voi palauttaa koko ihmisen mieleensä!

erikeeper kirjoitti 27.11.2009 - 20:38

Joskus joku kuva vain jää verkkokalvoille. Se, mikä kuva sitten päätyy ikuiseksi muistoksi, selviää vasta myöhemmin. Hieno hetki elämästä, tuo runosi.

hemmetti kirjoitti 28.11.2009 - 00:33

Tuli mieleen, miten joskus hätkähtää ajattelemaan että entäs jos tämä hetki jääkin viimeiseksi muistoksi jostain ihmisestä, paikasta tai asiasta. Ne on just tuollaisia asioita mitä jälkikäteen muistaa. Tai sitten vaan tunnelman hetkestä.

Marjattah kirjoitti 29.11.2009 - 16:41

Ikuisuustuokio runossasi. Kyllä, tietoiset 'tallenteet' säilyvät myös mielessä, olen huomannut.

aimarii kirjoitti 30.11.2009 - 14:35

Hetken muistot ovat arvokkaita. Niihin sisältyy niin paljon.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code